Lentokone kohti Lontoota nousee 17:05. Hurjaa.

You Are Beautiful -meemi, koska tarvitsisin positiivisia asioita juuri nyt. Ilahtuisin kovasti.

Olen poikaystävän kanssa Juupajoella, vein sen äsken hierojalle ja nyt vain odottelen täällä kotona. Äiti on hirveän väsynyt ja yritti saada sairaslomaa, mutta lääkäri vain määräsi sille jotain pillereitä ja se ahdistaa. Haluaisin niin kovasti tehdä jotain, mutta lähden viikon päästä Lontooseen ja sitten menenkin jo töihin joten ei ole juuri mahdollisuuksia tehdä yhtään mitään.

Selvisin eilen eksegeettisen analyysin tekemisestä ja olen itsestäni tosi ylpeä, koska ajattelin, ettei siitä tulisi mitään. Kiertelin Salkan kanssa kaupungilla, käytiin antikvariaateissa ja kiinalaisessa ja istuttiin Tuomiokirkon portailla syömässä jäätelöä ja aurinko paistoi. Kun ajettiin mister järjestelmällisyyden kanssa Juupajoelle, kuunneltiin Waltarin satuja kasetilta, jonka menninkäispoika oli joskus äänittänyt minulle. Oi.

Comment to this post, and I will list seven things I want you to talk about. They might make sense or they might be totally random.
Then post that list, with your commentary, to your journal. Other people can get lists from you, and the meme merrily perpetuates itself.

Välttelen keskiajan lapsuutta koskevan tutkimusartikkelin lukemista tekemällä meemin. Hienoa opiskelijaelämää tämä. Kysymykset tulivat vapaa_pudotus:ilta.

1. Jos Neville jätetään pois laskuista, kuka on sun lempihahmosi Pottereista? Kuinka paljon ficcien lukeminen on muokannut sitä kuvaa, mikä sulla kyseisestä hahmosta on?

Hmm, tämä on vaikea, koska pidän niin monista hahmoista. Ehkä kuitenkin Remus Lupin, koska pidin hänestä heti kolmoskirjaa ensimmäistä kertaa lukiessani ja minusta Remus tarjoaa paljon mahdollisuuksia myös kirjoittamisen suhteen. Se hiljainen älykkyys, ihmissuteus, lempeys ja tietysti teehetket vain tekevät hahmosta juuri sellaisen hiljaisen, vähän traagisen ja kuitenkin huumorintajuisen fiksun miehen, joihin olen aina kirjallisuudessa heikkona. Ficit eivät ole muokanneet kauheasti kuvaani Remuksesta, lähinnä koska en loppujen lopuksi lue paljoakaan kelmeistä, ehkä koska en jaksaisi kliseitä aiheesta tai kaukana canonista olevia tulkintoja.

2. Mitkä ovat viisi vaikuttavinta kirjaa, jotka olet lukenut?

Vaikea kysymys, koska näitä on hirveän paljon! Mutta hmm. Lapsuuteni kestosuosikki oli Kreikan diktatuuria käsitellyt Villikissa katsoo lasin takaa. Lukiossa rakastuin päättömästi Donna Tarttin teokseen Jumalat juhlivat öisin ja edelleen pidän sitä ehkä parhaana lukemanani romaanina. Suomalaisista kirjoista Anna minun rakastaa enemmän Juha Itkoselta kolahti aikoinaan hirveän kovaa. Sitten on vielä Neil Gaimanin ihmeellinen ja uskomattoman nerokas sarjakuvasarja The Sandman ja viimeisenä ehkä Helen DeWittin Viimeinen samurai, joka on koukeroisella ja älykkäällä tavalla kirjoitettu kuvaus älykkäistä, mutta kyltymättömistä ihmisistä ja rakkaudesta kieliin.

3. Audrey Hepburn, Marilyn Monroe vai Grace Kelly? Miksi juuri hän?

Audrey Hepburn, koska jostain syystä olen aina rakastanut eniten hänen tyyliään. Monroe on minulle vähän liian rohkea ja itsevarma, Kelly taas jollain tapaa vähän särmätön minun makuuni. Hepburnissa yhdistyvät persoonallisen kaunis ulkonäkö, klassinen tyylikkyys, kaunis hymy ja sellainen tietynlainen viattomuus, joka ei kuitenkaan tee tylsäksi tai värittömäksi.

4. Jos olisit yhden päivän ajan mies, mitä tekisit?

Hmm, hyvä kysymys. Jotenkin en ehkä haluaisi olla - olen niin tyytyväinen naiseuteeni, että se olisi varmaan lähinnä hämmentävää. Mutta ehkä hakisin töihin johonkin naisvaltaiselle alalle, jossa sukupuolesta olisi hakuetua, ja menisin katsomaan futismatsia ja riehumaan täysillä.

5. Paras keikka, jolla olet ikinä ollut?

Musen keikka Irlannissa. Keikka itsessään oli ihan mieletön ja kenttä oli päällystetty sellaisella kevyellä pelletillä, ja kun keikan jälkeen alkoi sataa, tuhannet ihmiset alkoivat viskoa sitä toistensa päälle ja syntyi sellainen pellettisota, joka oli täynnä sellaista purkautuvaa energiaa, adrenaalinia ja riemua onnistuneesta keikasta.

6. Kehen fiktiiviseen hahmoon samaistut eniten?

Hmm. Ehkä Viimeisen samurain päähenkilönaiseen. Se on sellainen intohimoisesti asioista innostuva mutta myös helposti pitkästyvä nainen, joka rakastaa kirjoja ja musiikkia ja elokuvia ja kieliä ja poikaansa, mutta ei oikein saa mitään aikaiseksi ja jonka elämä on täynnä pieniä kummallisuuksia ja sattumuksia.

7. Mitkä ovat seitsemän parasta ficciä, jotka olet ikinä lukenut? (Saa olla sekä suomeksi että englanniksi tai vaikka jollain muullakin kielellä, jos jollain muullakin kielellä ficcejä luet)

Hmm. Vastaan tähän erillisessä viestissä kun olen miettinyt asiaa enemmän.

Kupillinen kahvia, hitaasti tikittävä käkikello, aika joka voisi pysähtyä tähän tummaan huoneeseen mutta ei kuitenkaan. Olen Itä-Suomessa ja istun yömekko päällä pöydän ääressä, aitassa nukkuu poika joka on minun ja jota rakastan ja toisaalta myös suren. Loppujen lopuksi vapaus on kuitenkin niin vaikea asia: on vapaus valita ketä rakastaa, mutta kun sen valinnan tekee, on vain jäljellä vapaus valita, rakastaako edelleen ja aina vai eikö, ja sitten lopulta vapaus pelkistyy näihin kahteen. Toisaalta, jos ei valitse alunperinkään, vapaus pelkistyy siihen, että on yksin.

En minä ole surullinen, nyt on vain melankolisempi viikko. Leipäni päällä on goudajuustoa ja se on pehmeää ja kermaista ja hyvää.

Minun elämäni parhaat asiat ovat lopulta kaikki vaikeita ja raskaita: kirjoittaminen, koska se ottaa niin paljon. Lukeminen, koska uppoaminen vaatii aikaa ja irrottaminen samoin. Ennen kaikkea rakastaminen, koska välillä se tempaa kuin tuulispää ja välillä ei jaksaisi nyhtää itsestään mitään edes läheisimmille.

Kohta lähden junaan ja vietän siellä melkein koko päivän ja vieressäni istuu poika, jota rakastan tänään ja toivottavasti vielä vuosien päästä.

Ilmeisesti nykyään kirjoitan lähinnä aamuisin, mutta ehkä se ei haittaa.

Tänään on taas tällainen hiljainen ja väsynyt aamu, töihin pitää lähteä puolen tunnin päästä ja mieluummin vain käpertyisin peiton alle nukkumaan, mutta niin se yleensä menee. Iltapäivällä on onneksi koulua josta pidän (dogmatiikkaa ja herttaista mystikkoprofessoria ♥) ja sen jälkeen pääsen lepäämään poikaystävän luo, se tekee hyvää.

Elämästä yleisesti: paljon kiireitä, paljon töitä, paljon hoidettavia asioita. Opiskelu etenee edelleen omalla painollaan ja minusta on tullut aika lailla sellainen kolmosen opiskelija, mutta uskon, että kunhan jotain oikeasti kiinnostavaa ilmaantuu, niitä parempiakin arvosanoja on ihan mahdollista saada. Yritän ensiviikolla panostaa eksegeettiseen analyysiin vähän enemmän, josko sekin sitten auttaisi. En tiedä miksi edes stressaan niin kauheasti, kyllä se kolmonenkin perusopinnoista riittää, mutta olen kaikesta huolimatta sen verran perfektionisti että otan itselleni liikaa paineita ja se hajottaa. Varsinkin, kun ensimmäinen vuosi meni niin paljon paremmin. Toisaalta, ensimmäisenä vuotena en käynyt jatkuvasti töissä.

Alan hiljalleen oppia saksaa ja se on hyvin huvittavaa, mutta kaiketi se uskomus siitä, että vierasta kieltä oppii kuin luonnostaan jos vain seurustelee sellaista puhuvan kanssa, pitää paikkansa. Se on oikeastaan aika kivaa. En olisi uskonut, että olen niitä ihmisiä, jotka viehättyvät vieraista kielistä, mutta tuo mies puhuu sitä niin pehmeästi ja kauniisti, etten yksinkertaisesti voi mitään. Hrr. Muutenkin olen edelleen onnellinen. On aika ilahduttavaa, että vaikka välillä hajoillaan ja riidellään, se on sellaista varmaa ja luottavaa, kun ei tarvitse pelätä, että toinen olisi heti pakenemassa.

Poikaystäväni on koko viikonlopun poissa järjestämässä kristillistä viikonlopputapahtumaa, minulla on kuukautiset ja kohta pitäisi lähteä töihin Valkealaan. Haluaisin tuon miehen tänne puhumaan minulle hiljaa saksaa ja silittämään kipeää vatsaa.

Tekisi mieli kirjoittaa pienistä asioista. Ostin eilen ensimmäistä kertaa kahvia Lidlistä, se on jopa yllättävän hyvää. Lisäksi ostin hassuja suklaamuroja, koska niitä teki mieli. Kirjoitin keskiviikkoillan ja torstaiaamun välillä viisi esseetä systemaattiseen teologiaan, tai oikeastaan me kirjoitettiin yhdessä, koska ilman toistemme tekemiä referaatteja se olisi ollut aivan toivoton urakka.

Pääsiäislampaani onnistui mainiosti. Lisäksi tein mokkaporkkanakakkua, joka oli erittäin hyvää mokkapannukahvin kanssa (♥) ja Kolumbian aarre -nimistä jälkiruokaa. Siihen tuli valkosuklaakahvimoussea, jonka sisään laitettiin pistaasipähkinäsuklaarouhetta ja päälle kuorrutteeksi sulatettua tummaa suklaata. Jälkiruoka onnistui sinällään oikein hyvin, mutta ei se ehkä ollut meidän makuun. Täältä voitte kuitenkin vilkaista kuvaa ja ihastella, nätin näköinen jälkiruoka kumminkin.

Ulkona on harmaata ja mutaista ja ankeaa. Ostin kuitenkin mokkulan, joten jatkossa en ole tavoittamattomissa silloin, kun seikkailen kesäteologitöissä. Ja Patagonia, Patagonia on edelleen loistava.

Olen saanut tänään kirjoitettua jonkin verran, ja vaikka melkein mitään muuta en sitten ole tehnytkään, itse kirjoittaminen on tehnyt todella hyvää. Illalla menen vielä pojan luo ja laitan pääsiäislampaan marinoitumaan ja sen sellaista. Ehkä saan vähän luettua vielä systemaattisen teologian tenttiinkin, kuka tietää.

Tämä kuukausi tuntuu toistaiseksi aika hyvältä, vaikka ensiviikolla pitäisikin olla huimaavan tehokas. On esseetenttideadline, tentti perjantaina, töitä tiistaina ja perjantaina ja kesäteologitöitä Valkealassa viikonloppuna, huh. Onneksi torstai ja keskiviikko ovat oikeastaan kokonaan vapaapäiviä, joten kouluhommat voi hoitaa sitten.

Olen suunnattoman inspiroitunut Nälkäpelistä. Luin erinomaisen esseen Vyöhykkeen 2 ammattilaisten kouluttamisesta, se löytyy täältä, ja innostuin sen pohjalta suunnittelemaan ficletsarjaa. Ehkä siitä jopa tulee jotain.

Luin myös sellaista matkakertomusta kuin Patagonia, Patagonia. Se on nerokas kirja, suosittelen lämpimästi.

Eilen ja tänään meinasin polttaa käämit poikaystävään. Se on vain välillä kaikessa älykkyydessäänkin niin kapeakatseinen, että ärsyttää. Ei se tarkoituksella ole, mutta kuitenkin. Ärh.

Heräsin yhdeksältä, valmistin sämpylöitä, söin ne aamukahvin kera, keräsin kasaan pyykit, imuroin, tuuletin petivaatteet ja vaihdoin uudet lakanat, järjestelin, maksoin pari laskua ja nyt valmistan ruokaa poikaystävälle. On ollut tehokas aamu, mutta kaikessa arkisuudessaan hyvin rentouttava. Olen kerrankin ehtinyt siivota ja silti oli aikaa myös nauttia aamiaista kaikessa rauhassa. Tällaiset aamut ovat hyviä aamuja.

Toisaalta, pitäisi ehkä yrittää asennoitua niin että kaikki päivät ovat hyviä. Eilen oli tosi väsynyt päivä, jumitin ja koomasin ja olin harmaa kuin myrskypilvi, mutta tuo toinen oli silti tukena ja tentti meni hyvin ja C. S. Lewis -luento oli loistava ja posti toi neljä uutta kirjaa ja sain illalla kirjoitettuakin yhden novellin verran.

Miracles are a retelling in small letters of the very same story which is written across the whole world in letters too large for some of us to see.
- C. S. Lewis