pidin siitä kuinka havahduit
sekunniksi, sitten uneen uit
katsoin tarkkaan niitä ilmeitä
jotka kertoo että sä oot sä

Minulla on ollut viimeisen parin viikon aikana enimmäkseen hyvä olo. Välillä hapuilua ja eksymistä, mutta enimmäkseen asiat ovat hyvin hyvin. Marko kävi meillä kotona ja valmistimme sunnuntaina yhdessä lounaan koko perheelle ja siitä tuli herkullista, ja lauantaina kaksoissisko tuli Saksasta ja se oli mukavaa, ja töissä on ollut kevyempää ja koulukin tuntuu siltä että siitä selviää. Tietokoneen unohdin maanantaina Jakomäkeen ja sain takaisin vasta nyt, mutta sekään ei haitannut, koska on ollut niin paljon kaikkea (lue: tuota yhtä ihmistä).

Ostin jasmiini- ja hunajasaippuaa ja nyt tuoksun jälkimmäiseltä. Katsoin romanttisen draamaelokuvan, joka oli hyvä ja sai minut itkemään. (Sinä päivänä, voin suositella sekä kirjaa että elokuvaa lämpimästi.) Tämän illan olen ollut lähinnä itsekseni, keittänyt kahvia ja nauttinut suihkusta ja uppoutunut elokuvaan ja se on kyllä tehnyt hyvää. On rauhallinen ja tyyni olo.

On hassua miten onni on voinut yli vuoden ajan jo olla siinä silmien edessä, ihan lähellä, ja silti sitä on vältellyt ja epäillyt, että ei tämä, ei minulle, ei kuitenkaan. Ja sitten siinä kuitenkin käy niin, että kyllä.